Kun vuoden 2017 McDonald-kriteerit julkaistiin, niissä korostettiin aivo-selkäydinnesteen (CSF) immunoglobuliini G:n (IgG) potentiaalista käyttökelpoisuutta multippeliskleroosin (MS-taudin) diagnosointiprosessissa. Nyt viimeaikaiset havainnot ovat vahvistaneet sen käytännöllisyyden kultaisen standardin puuttuessa.1
Loppujen lopuksi 673 potilaan tietojen Bayesin latenttiluokka-analyysin avulla havaittiin, että arvioitu herkkyys oli 0,93 (95 %:n uskottava vaihteluväli , 0,89-0,96) ja spesifisyys 0,81 (95 %:n CrI, 0,77-0,85). CSF IgG -analyysin positiivinen todennäköisyyssuhde oli 5, mikä viittaa MS-tautiin sairastumisen todennäköisyyden kohtalaiseen lisääntymiseen, kun taas negatiivinen todennäköisyyssuhde oli 0,09, mikä merkitsee taudin sairastumisen todennäköisyyden kymmenkertaista vähenemistä.
Tutkimuksen ”latenttiluokka-analyysi osoittaa CSF IgG -analyysin hyvät diagnostiset ominaisuudet MS-taudin varalta”. Tämä testi voisi siten olla hyödyllinen erityisesti potilaille, joiden testit olivat negatiivisia vuosien 2005 ja 2010 McDonald-kriteerien suhteen”, kirjoittivat lääketieteen tohtori Jonathan Epstein ja yhteistyökumppanit. He lisäsivät, että havainnot on syytä vahvistaa prospektiivisesti.
”Tarvitaan prospektiivinen tutkimus, jossa keskitytään CIS-kohorttiin ja käytetään samoja menetelmiä, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti CSF IgG -analyysin käyttöä McDonald-kriteereihin verrattuna”, he totesivat.
Tutkimukseen sisältyi tietoja jokaisesta potilaasta, jolle tehtiin CSF IgG -analyysi MS-tautiin viittaavien tapahtumien varalta Nancyssa sijaitsevassa yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2008-2011. Kaikkiaan 67,3 % potilaista oli naisia. Kaiken kaikkiaan 47 %:lla (n = 316) potilaista oli oligoklonaalisia kaistaleita ja 47,1 %:lla (n = 317) potilaista oli CSF:n IgG:n oligoklonaalisia kaistaleita ja/tai IgG-indeksi >.70.
Epstein ja kollegat totesivat, että CSF:n IgG-positiivisuus ”johtui” pääasiassa oligoklonaalisten kaistalevyjen esiintyvyydestä, sillä vain yhdellä kohortin potilaalla oli kohonnut IgG-indeksi ilman OB:tä. Tämä, he kirjoittivat, vahvistaa IgG-indeksin vähäisen ja mahdollisesti olemattoman roolin vuoden 2017 McDonald-kriteereissä, jotka on yhdenmukaistettu oligoklonaalisten bändien käytön kanssa, mutta ei itse indeksin kanssa.
”Lisäksi 11,6 %:lla potilaista, jotka eivät täyttäneet vuoden 2005 tai 2010 McDonald-kriteerejä (ts, joilla epäiltiin MS-tautia, vaikka niitä ei diagnosoitu negatiivisten kriteerien vuoksi), olivat CSF IgG-positiivisia, mikä korostaa selkäydinnäytteen kiinnostavuutta tässä tilanteessa”, he kirjoittavat.
Keskimääräisen 2,65 (±2,35) vuoden seuranta-ajan lopussa 36,4 %:lla potilaista diagnosoitiin MS-tauti, ja 14,4 %:lla potilaista oli ollut yksittäinen kliininen tapahtuma, joka viittasi MS-tautiin, mutta joka ei kuitenkaan täyttänyt taudinmäärityskriteereitä. Todellinen esiintyvyysarvio oli 36 % (95 % CrI, 0,89-0,96). Näin ollen, vaikka malli tunnisti latentin muuttujan jakauman (potilaan todellinen tila sairastaa tai olla sairastamatta MS-tautia), kirjoittajat totesivat, että mallin tekemän esiintyvyysestimaatin ja kliinisen lääkärin diagnoosista johdetun esiintyvyyden samankaltaisuus on hyvä osoitus mallin johdonmukaisuudesta kliinisten havaintojen kanssa.
Kaiken MS-tautiin viittaavan kliinisen tapahtuman jälkeen potilaita, jotka eivät täytä McDonald 2005- ja 2010 -kriteerejä magneettikuvauksessa, mutta joilla on aivoselkäydinnesteen analyysin perusteella havaittavissa oligoklonaalisia kaistaleita, voitaneen pitää suuressa MS-taudin kehittymisriskissä olevia. Tämä, totesivat kirjoittajat, ”on sopusoinnussa McDonald-kriteerien vuoden 2017 tarkistuksen kanssa, jossa tulehdus kliinisissä tai magneettikuvaustiedoissa riittää diagnoosin tekemiseen, jos aivoselkäydinanalyysi on positiivinen IgG-synteesin suhteen, vaikka se puuttuisi.”
Epstein ja kollegat myönsivät kuitenkin joitakin tutkimuksen rajoituksia. Ensimmäinen on se, että MS-tautia epäilevät potilaat, joille ei tehty CSF-analyysiä, jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, ja ryhmä myöntää, ettei se ole tietoinen niiden potilaiden määrästä, jotka saattavat kuulua tähän nimitykseen – vaikka he olettavat, että määrä on vähäinen johtuen ”lähes järjestelmällisestä selkäydinneulanäytteen käytöstä tässä yhteydessä”. Ryhmä käytti CSF:n IgG-analyysiä yksittäisenä testinä ikään kuin magneettikuvausta ei olisi tehty, joten pelkkien CSF-ominaisuuksien analyysia ei mukautettu. Magneettikuvaukset otettiin kuitenkin huomioon McDonaldin kriteerien mukaisesti.