Turvallisuus (ampuma-aseet)

KäsivarmistinEdit

Heckler & Koch VP70 -pistooli, jossa on liipaisinsuojan takaosassa painonappivarmistin (poikkipultin liipaisimen lukko)

Yleisin turvamekanismin muoto on kytkin, painike tai vipu, joka ”turvalliseen” asentoon asetettuna estää aseen ampumisen. Manuaaliset varmistimet ovat yhtä erilaisia kuin itse ampuma-aseiden mallit, mutta kaksi yleisintä mekanismia ovat lukko tai salpa, joka estää liipaisinta ja/tai laukaisumekanismia liikkumasta, ja laite, joka irrottaa liipaisimen ampuma-aseen laukaisumekanismista. Muut mallit voivat estää vasaraa tai iskijää liikkumasta eteenpäin tai toimia lukituksena, joka estää niitä koskemasta laukaisutappiin. Nämä ovat vanhimmat ”aktiivisen” turvamekanismin muodot, ja niitä käytetään laajalti; monissa ”kaksitoimisissa” ampuma-aseissa, kuten revolvereissa, ei kuitenkaan ole manuaalisia turvajärjestelmiä, koska pidempi ja vaikeampi liipaisimen veto kaksitoimiseen laukaisuun tarjoaa riittävän liipaisinturvallisuuden ja pitää samalla aseen valmiustilassa.

Kahvavarmistin Muokkaa

Kahvavarmistin on ampuma-aseen kahvassa sijaitseva vipu tai muu laite, jota käyttäjän käden on käytettävä, luonnollisena seurauksena siitä, että hän pitää ampuma-asetta ampuma-asennossa, jotta ase voi ampua. Se on yleensä toiminnaltaan samanlainen kuin käsivarmistin, mutta se on hetkellinen; varmistin kytkeytyy pois päältä vain niin kauan kuin ampuja pitää otettaan kahvasta, ja se kytkeytyy välittömästi uudelleen päälle, kun ampuja vapauttaa sen. M1911-malli on suosittu esimerkki käsiaseesta, jossa on kahvaturva, kun taas Uzi-konepistooli ja HS2000 (jota markkinoidaan Yhdysvalloissa nimellä Springfield Armory XD) ja sen jälkeläiset ovat muita merkittäviä esimerkkejä tämäntyyppisestä turvajärjestelmästä.

Dan Wesson 1911-tyylinen Patriot-pistooli, jonka kahvaturvavipu näkyy kahvan takaosassa

Seuraava kahvaturvallinen turvavarmistin on joissakin H&K-pistoolissa, kuten P7-sarjassa, esiintyvä dekokkiintumisen estävä kahva. Ase on viritetty ja ampumavalmis vasta, kun käyttäjä puristaa kahvan etuosaa. Kun kahva vapautetaan, ase on vapautettu, eikä yksitoiminen liipaisin jännitä asetta, joten se ei laukea, ellei kahvaa puristeta ja liipaisinta vedetä. Vaihtoehtoisesti liipaisinta voidaan ensin vetää, ja se laukeaa, kun kahvaa puristetaan. Lopuksi, jos sekä kahvaa puristetaan että liipaisinta vedetään samanaikaisesti, pistooli laukeaa.

Toinen, epätavallinen muunnos löytyi Ortgies-puoliautomaattipistooleista. Poistaakseen varmistuksen käyttäjä puristi vipua, kunnes se osui kahvan takaosaan. Tämän jälkeen vipu lukkiutui kytkemättömään asentoon, kunnes käyttäjä vapautti sen uudelleen painamalla liukukiskon alla olevaa painiketta, jolloin iskurin jousen jännitys työnsi sen takaisin kytkettyyn asentoon. Näin ollen varmistimen kytkeminen vapautti myös jonkin verran iskurin jousen jännitystä. Koska Ortgies on henkilökohtaiseen puolustukseen tarkoitettu taskupistooli, tämä ominaisuus eliminoi ongelman, joka liittyy siihen, että varmistinta ei onnistuta kytkemään irti silloin, kun on tarpeen ampua. Pistoolista tarvitsee vain tarttua tiukasti kiinni, jotta varmistin vapautuu.

DecockerEdit

Useimmat perinteiset puoliautomaattiset kaksitoimiset pistoolit (DA/SA-pistoolit) on suunniteltu kannettaviksi siten, että vasara on alhaalla (lukitsematon) patruunan ollessa ladattuna, joko käsivarmistimen ollessa kytkettynä tai ilman. Pistoolia pidetään tässä tilassa turvallisena, koska ”kaksitoiminen” veto, joka sekä lukitsee että laukaisee aseen, on sekä pidempi että raskaampi kuin ”yksitoiminen” veto, joka vain vapauttaa lukitun vasaran, ja siten tahaton liipaisimen veto on epätodennäköisempi.

Kuitenkin tällaisten ampuma-aseiden toiminto (luonnollisena seurauksena aseen tyhjentämisestä tai ensimmäisen patruunan patruunapesään) jättää vasaran lukittuneena yksitoimisessa tilassa. Jotta pistooli voidaan palauttaa turvalliseen tilaansa, vasara on vapautettava (dekokki) yleensä pitämällä kiinni vasaran kannasta, vetämällä varovasti liipaisimesta ja laskemalla sitten vasara hitaasti ampumatapin päälle. Vasaralla laukeavissa puoliautomaattipistoolissa on kuitenkin ampujan kättä liukusuulakkeelta suojaava majavan pyrstö, joka vaikeuttaa (toisin kuin kaksitoimisissa tai yksitoimisissa revolvereissa) vasaraan varman ja tukevan otteen antamista peukalolla, mikä tekee vahingossa tapahtuvan laukeamisen todennäköisemmäksi. Iskuripistoolissa ei sen sijaan ole vasaraa, joten ainoa tapa palauttaa liipaisin pidemmän vetoajan (turvallisempaan) tilaan on vapautusvipu, joka itse asiassa vapauttaa iskurin jousen kireyden ilman, että iskurin tappi pääsee liikkumaan täyteen pituuteensa ja että sisäiset turvatoiminnot kytkeytyvät pois päältä (esim. iskurin tappilukko, jollainen tämäntyyppisissä ampuma-aseissa yleensä on). Huomaa, että kun käsiaseessa on lukituksenpoistovipu, liipaisinta ei tarvitse vetää liipaisimesta samalla, kun vipua pidetään kiinni, kuten revolverissa. Aseen varsinainen ”dekoksaaminen” tapahtuu yksinkertaisesti kääntämällä dekoksausvipu ”dekoksautuneeseen” asentoon sormet poispäin liipaisimesta.

SIG Sauer P226:n hallintalaitteet ja osat: 1. Ulosheittoaukko, 2. Takatähtäin, 3. Vasara, 4. Dekoksausvipu, 5. Takedown-vipu. Dekokkerointi, 6. Liukupysäytin, 7. Liipaisin, 8. Lippaan vapautin.

Dekokkerointi- tai käsikäyttöinen dekokkerointivipu mahdollistaa vasaran pudottamisen elävälle patruunalle ilman vaaraa, että patruuna purkautuu, tavallisesti estämällä vasara tai vetämällä tai peittämällä ampumatapin sisään tai peittämällä laukaisutapin, ennen kuin sear vapautetaan. Tämä poistaa tarpeen vetää liipaisimesta tai hallita vasaran putoamista; koska kaikki mekanismit voivat kuitenkin vioittua, on edelleen tarpeen pitää aseen suu suunnattuna turvalliseen suuntaan lukituksen purkamisen aikana.

Lukituksen purkaminen/varmistus on yhdistelmä manuaalista turvakytkintä ja lukituksen purkamisvipua. Siitä on olemassa kaksi suosittua vaihtoehtoa. Heckler & Kochin pistooleissa suosituksi tulleessa ”kolmitoimisessa” järjestelmässä käsittelijä voi vapauttaa aseen lukituksen painamalla turvavipua alaspäin ”Fire”-asennosta tai kytkeä lukituksen päälle (myös viritettyyn aseeseen) työntämällä vipua ylöspäin. Yksinkertaisempi ”kaksisuuntainen” järjestelmä tuli tunnetuksi Walther PP:ssä, ja se on yleisesti nähtävissä myös Beretta 92:ssa: varmistimen kytkeminen vapauttaa myös aseen lukituksen.

SIG Sauerin pistoolimallistossa, kuten SIG P226 -pistoolissa, on usein lukituksen vapautusvivut. Varhaisin yksitoimisen dekokkerin käyttö oli Vis wz. 35 ”Radom” -uudelleenmuotoilussa vuonna 1932, jotta hevosmiehet voisivat turvallisesti kiinnittää aseensa yhdellä kädellä. Varhaisimmassa Sauer 38H -mallissa vuodelta 1938 käytettiin kallistus- ja lukitusvipua. Ruger valmisti vuoteen 2007 asti P-sarjan pistooleistaan ”vain lukituksen poistavia” versioita, ja ”kaksisuuntainen” lukituksen poistava varmistin on ollut saatavana näihin pistooleihin niiden käyttöönotosta lähtien.

PudotusvarmistinMuutos

Monet lainkäyttöalueet, kuten Kalifornian osavaltio, edellyttävät jonkinlaista ”pudotusvarmistinta” kaikissa uusissa ampuma-aseissa, jotka ovat tavallisesti passiivisia varmistimia, jotka on suunniteltu vähentämään mahdollisuutta, että ampuma-ase purkautuu vahingossa, kun se putoaa pudotettaessa tai sitä käsitellään karkealla kädellä. Tällaiset turvajärjestelmät estävät yleensä laukaisumekanismin toiminnan, joka poistuu vasta kun liipaisinta painetaan, jolloin ase ei voi muuten laukeaa. Pudotustestit otettiin käyttöön vuoden 1968 liittovaltion asevalvontalain (Gun Control Act) myötä maahantuotujen aseiden osalta.

PudotusturvaEdit

Pudotusturva on yksi vanhimmista pudotusturvan muodoista, ja sitä käytetään vanhemmissa yksitoimisissa revolvereissa, jotka on valmistettu ennen vasaralohkon keksimistä, joissakin vipukivääreissä, 1911-mallisissa aseissa ja vasaralla laukaistavissa puolitoistoautomaateissa, jotka suunniteltiin jo ennen ampumatapinlohkon keksimistä. Varmistuslukitus on vasaran pohjaan tehty kohoviilto, jonka ansiosta varmistin tarttuu vasaraan ja pitää vasaran lyhyen matkan päässä nastasta tai patruunan sytytysnasta ”puoli-kiinni”-asennossa. Varmistin toimii ensinnäkin siten, että käsittelijä voi vetää vasaran takaisin lyhyen matkan päähän laukaisutapista tai sytytysnasta, jolloin aseen pudottaminen vasaran varaan ei johda energian siirtymiseen tappiin tai sytytystappiin, jolloin patruuna voisi laukaista patruunan. Toinen tarkoitus on, että varmistin voi ”ottaa kiinni” vasaran, joka putoaa, kun liipaisinta ei ole vedetty, esimerkiksi silloin, kun pudotus on irrottanut varmistimen tai kun vasaraa ei ole täysin viritetty ennen sen vapauttamista. Ampuma-aseen ”puoli-kiinnittymiseen” käytettävä varmistin on kuitenkin aktiivinen toiminto, joka on kytkettävä, eikä se estä vahingossa tapahtuvaa laukeamista kaikissa tapauksissa. Ampuma-aseen ”puolipysäytyksen” suorittaminen edellyttää myös tiettyä kädentaitoa ja perehtyneisyyttä ampuma-aseeseen; jos ampuma-aseen ”puolipysäytyksen” kytkemiseen ei ole perehtynyt, seurauksena voi olla vahingossa tapahtuva laukaisu. Lisäksi varmuuslukitus- ja ”puolikukko”-tyyliset varmistimet ovat alttiita rikkoutumaan, mikä voi johtaa tahattomiin laukauksiin, jotka johtavat vakaviin henkilövahinkoihin tai kuolemaan.

Laukaisutapin lukkoMuutos

Laukaisutapin lukko on mekaaninen lukko, jota käytetään puoliautomaattisissa ampuma-aseissa ja joissakin revolvereissa ja joka levossa ollessaan estää laukaisutapin liikkumisen eteenpäin, mutta joka on kytketty liipaisumekanismiin ja joka tyhjentää laukaisutapin esteen juuri ennen kuin iskuvasara tai -lyöntilaite vapautetaan. Tämä estää laukaisutappia lyömästä patruunaa patruunapesään, ellei liipaisinta vedetä, vaikka vasara vapautuisi viallisen salvan takia tai tappi putoaisi tai siihen osuisi jokin muu esine.

VasaranlukitusEdit

Vasaranlukitus on samanlainen kuin laukaisutapinlukitus. Se on toimintaan rakennettu salpa, lohko tai muu este, joka on tavallisesti sijoitettu siten, että se estää vasaran kosketuksen patruunan sytytysnalliin tai laukaisutappiin, kun se on levossa. Samoin kuin laukaisutapin lukko, vasaran liikkumisen este poistetaan liipaisimen painamisen seurauksena. Näin vasara pääsee kosketuksiin sytytysnallin tai laukaisutapin kanssa vain silloin, kun liipaisinta vedetään.

SiirtotankoMuutos

Siirtotankoa käytetään myös revolvereissa ja joissakin vapaana olevissa vasarakivääreissä, mutta se toimii päinvastoin kuin vasaran esto. Siirtopalkissa on piikki, joka muuten olisi vasarassa, tai se ympäröi laukaisutapin, joka on samanlainen kuin itselataavissa malleissa. Itse vasara ei voi koskettaa ladattua patruunaa, vaan sen on iskeydyttävä siirtotankoon, joka sitten koskettaa patruunan sytytysnallia sorkan tai tapin kanssa. Siirtotanko on tavallisesti sijoitettu vasaran liikeradan ulkopuolelle, mutta se siirtyy paikalleen liipaisimen normaalin liikkeen vaikutuksesta, mikä tarjoaa samanlaisen ”pudotussuojan” kuin laukaisutapin esto.

Salpalukot ja liipaisimen katkaisut Muokkaa

Suosittu pultti-, pumppu- ja viputyyppisissä ampuma-aseissa, kuten haulikko- ja kivääriaseissa, pultin lukitsin katkaisee liipaisimen liikkeen kokonaan sulkeutuneesta asennosta tai lukitsee liipaisimen kokonaan, jos pultti/sulkupesä ei ole täysin kiinni. Eräs muunnelma on liipaisimen katkaisu, joka estää asetta ampumasta ennen kuin ase on käynnistetty kokonaan ja täydellisesti ja liipaisin on vapautettu ja puristettu uudelleen. Tämä määrittelee sellaisten puoliautomaattisten ampuma-aseiden käyttäytymisen, jotka edellyttävät erillistä liipaisimen vetoa jokaisen peräkkäisen patruunan laukaisemiseksi ja seuraavan patruunan laukaisuvalmiiksi saattamiseksi, ja tämä on suositeltava mekanismi liipaisimen irrottamiseksi toistuvaistoimisissa ampuma-aseissa. Vanhemmissa pumppuhaulikoissa, kuten Winchester Model 12:ssa, ei ollut tällaista ominaisuutta, ja jos liipaisinta pidettiin alhaalla, uusi patruuna laukaistiin heti, kun luukku oli sulkeutunut.

Tällaiset kytkennät tai lukitukset ovat yleensä yksinkertaisia toteuttaa, ja ne ovat itse asiassa monien ampuma-aseiden toimintojen sivutuotteita; liipaisimen vetäminen liipaisimen lukituksen ollessa lukitsematon tai avoinna ei vaikuta mihinkään, sillä mekanismia ei nollata kokonaan, ennen kuin kierroslukitus on valmis. Näin ollen näitä ominaisuuksia ei useinkaan pidetä ”varsinaisina” varmistuksina, vaikka lukitus auttaakin ehkäisemään laukaisuvirheitä, jotka johtuvat siitä, että patruuna ei ole täysin paikoillaan, kun sytytystappi osuu sen sytytystappiin (tunnetaan nimellä laukaisu ”pois paikoiltaan”). Käsiaseiden tai kiväärien luovuttaminen toiselle henkilölle siten, että toiminta on auki (tunnetaan nimellä ”näytä tyhjäksi”), suositellaan aseiden perusturvallisuuden mukaan.

Lippaan irrotusMuutos

Lippaan irrotusominaisuus ei salli käyttäjän laukaista asetta, kun lipas vedetään (edes osittain) ulos mekanismilla, joka kytkeytyy sisäiseen turvatoimintoon, kuten ampumatapin lukitukseen tai liipaisimen irrotukseen. Varhainen esimerkki sen käytöstä oli Browning Hi-Power -pistoolissa. Kuten minkä tahansa ampuma-aseen ominaisuuden kohdalla, lippaan irrotuksen tarpeellisuudesta käydään keskustelua. Historiallisesti useimmissa lippaalla varustetuissa ampuma-asemalleissa ei ollut lippaan irrotinta. Kalifornian osavaltiossa hyväksyttiin vuonna 2006 laki, jonka mukaan kaikissa osavaltiossa myytävissä uusissa käsiaseissa on oltava lippaan irrotuslaite 1. tammikuuta 2007 alkaen, mikä on johtanut siihen, että lippaan irrotuslaite on yleistynyt laajalti myös muilla lainkäyttöalueilla.

Lippaan irrotuslaitteen puolesta puhuvat argumentit ovat, että jos ase ei voi laukaista ilman lippaan pauketta, vahingossa tapahtuva laukaisu voidaan estää, jos joku ottaa lippaan irti, mutta unohtuu unohtaneensa patruunan ladatuksi. Lisäksi jos aseen hallussapidon menettäminen on lähellä, käyttäjä voi tehdä aseen käyttökelvottomaksi poistamalla lippaan. Ampuma-aseasiantuntija Massad Ayoob on havainnut tapauksia, joissa poliisit, joilla oli mukanaan pistooli, jossa oli lippaan irrotuslaite, pystyivät kamppailun aikana estämään omilla aseillaan ammutuksi tulemisen poistamalla lippaan.

Lippaan irrotuksen yksi haittapuoli on se, että se voi lisätä liipaisumekanismin osien kireyttä, mikä tekee liipaisimen vetämisestä epätasaista tai raskasta. Turvallisuusargumentti lippaan irrotusta vastaan on se, että jos patruuna jää kammioon ulosvetäjän vikaantumisen tai muun syyn vuoksi, ase muuttuu yllättäen viritettäväksi, kun tyhjä lipas asetetaan takaisin paikalleen. Tämä on vaarallista, koska käyttäjä voi laukaista aseen tyhjentämisen aikana tai sen jälkeen. Kun lipas on irrotettu, liipaisimen painaminen luodinloukkuun tai muuhun turvalliseen suuntaan, kuten alaspäin, ei poista patruunaa kammiossa, koska liipaisin ei toimi. Kun tyhjä lipas asetetaan paikalleen, laukaisujärjestelmä aktivoituu uudelleen, vaikka liipaisinta on aiemmin painettu. Sporting Arms and Ammunition Manufacturers’ Institute (urheiluaseiden ja ampumatarvikkeiden valmistajien instituutti) totesi, että ”ilmeinen huolenaihe lippaan irrotusominaisuuksissa on se, että sen määrittäminen, onko ase turvallinen, kytkeytyy lippaan olemassaoloon sen sijaan, että ase todella tarkastettaisiin, avattaisiin laukaisulaite ja varmistettaisiin, että se on lataamaton.”

Toinen huolenaihe on se, että jos väsymys, roskat tai ruoste aiheuttavat irrotusmekanismin vikaantumisen, se tekee sen todennäköisesti ”tulitilassa”.

Muita väitteitä on se, että ilman lipasta ase on toiminnallisesti käyttökelvoton muutoin kuin nuijana. Ilman irrotusominaisuutta aseen omistaja tai poliisi, joka vahingossa vapauttaa lippaan tulitaistelun aikana, voisi edelleen ampua patruunan kammiossa; jos lipas katoaisi tai sitä ei olisi muuten saatavilla, aseeseen voitaisiin ainakin ladata yksi patruuna, jotta sitä voitaisiin käyttää kertalaukaisuaseena. Joulukuussa 2014 esiteltiin Ruger LC9s -mallin Pro-muunnos, jossa ei ole lippaan irrotusta ja joka on tarkoitettu lainvalvontaviranomaisten vara-aseeksi. ”Lippaan irrotusvarmistuksen puuttuminen on myös etu taktisissa uudelleenlatauksissa, joiden avulla käyttäjä voi hyökätä kohteeseen, kun yksi patruuna on jäljellä patruunapesässä ja lipas on irrotettu aseesta uudelleenlatausta varten”, Ruger sanoi. Taktinen uudelleenlataus on taktiikka, jossa osittain tyhjä lipas korvataan täysin ladatulla lipaslippaalla tilanteessa, jossa kapasiteetin lisäämistä saatetaan tarvita.

Integroidut liipaisinturvajärjestelmätMuutos

Nämä turvajärjestelmät, jotka ovat samanlaisia kuin kahvakuulan turvajärjestelmät, poistuvat käytöstä luonnollisena seurauksena siitä, että ampuja laukaisee ampuma-aseen, mutta ne ovat toiminnassa useimmissa muissa tilanteissa. Liipaisin koostuu kahdesta toisistaan riippuvaisesta osasta, ja ampuja ampuessaan ampuma-aseella manipuloi liipaisimen molempia osia. Sitä vastoin tahaton painaminen tai isku liipaisinta vasten on epätodennäköistä, eikä tällainen toiminta laukaise ampuma-asetta. Glock-pistoolit ovat tehneet tällaisesta rakenteesta suositun, mutta sitä käytettiin alun perin vuonna 1897 valmistetussa Iver Johnson Second Model Safety Hammerless -revolverissa, jossa liipaisimen alaosassa on jousikuormitteinen vipu. Tämä vipu, joka työntyy ulos liipaisimen pinnasta, on painettava kokonaan alas, jotta lukitus, jonka avulla liipaisimen runko pääsee liikkumaan, vapautuu. Tahaton painaminen liipaisimen yläosaa vasten ilman vivun painamista ei vapauta lukitusta eikä liipaisin liiku. Muissa malleissa on jousikuormitteinen tyyny, joka muodostaa liipaisimen yläosan ja käyttää samanlaista lukitusta. Tässä rakenteessa on enemmän liikkuvia osia, mutta sen etuna on se, että lukon laukaisuun kohdistuva tahaton painallus vähentää vipuvoimaa, jolloin pääliipaisimen vetämiseen tarvitaan enemmän voimaa, kun taas alempaa osaa vasten kohdistuva voima ei vapauta lukkoa eikä liikuta liipaisinta.

Ladatun kammion merkkivaloMuutos

Ladatun kammion merkkivalo antaa ampujalle tuntoaistimelta tuntuvan ja visuaalisen varoituksen. Tässä Ruger SR9:ssä on teksti ”Ladattu kun ylhäällä” ja punainen väri erottuu aseen pintakäsittelystä.

Ladatun kammion ilmaisin on monissa puoliautomaattisilla liukusäätimillä varustetuissa käsiaseissa oleva laite, jonka tarkoituksena on varoittaa käyttäjää siitä, että kammiossa on patruuna. Se on pieni painike (joskin joskus tanko, kuten Rugerin .22 LR-sarjan käsiaseissa, jotka eivät ole liukupistooleja), joka sijaitsee yleensä aivan käsiaseen liukupesässä olevan ulosheittoaukon takana ja joka ponnahtaa ylös ilmaisemaan, että patruuna on patruunapesässä. Tällaisia laitteita on ollut olemassa vuosikymmeniä; tarkkaan ottaen ladatun kammion ilmaisimet eivät ole turvatoimia, eivätkä ne ole tehokkaita harjaantumattomalle käyttäjälle.

Ejektoriaukon takana oleva ilmaisin ei nouse tarpeeksi ylös häiritsemään ampujan tähtäyskuvaa, mutta sen verran, että se on helposti havaittavissa tai tunnusteltavissa varoittaakseen käyttäjää siitä, että kammiossa on patruuna, ja näin vältetään aseen laukeaminen huolimattomuudesta.

Liipaisimen katkaisija Muokkaa

Liipaisimen katkaisija vangitsee vasaran jännittyneeseen asentoon laukauksen jälkeen, vaikka liipaisinta pidettäisiin taaksepäin aseen kierron aikana. Tämä varmistaa, että ase voi ampua vain puoliautomaattitilassa, koska liipaisin on vapautettava, jotta se voidaan ”nollata” ja jotta irrotin vapauttaa vasaran takaisin liipaisinkahvaan. Se estää myös ”slamfire”-virhetoiminnot, joita esiintyy, kun vasara seuraa salvan kannatinryhmää eteenpäin sen sulkeutuessa.

Muut varmistukset Muokkaa

Esimerkkejä tyypillisten puoliautomaattimekanismien moninaisuudesta ovat jäykkä kaksoistoiminen liipaisimen veto varmistin pois päältä (Beretta 92F/FS), kaksoistoiminen liipaisimen veto ilman ulkoista varmistinta (SIG Sauerin P-sarja tai Kel-Tecin P-32) tai terävä yksitoiminen liipaisimen veto manuaalisen varmistimen ollessa kytkettyinä (M1911-, FN Five-seven- ja tietyt HK USP:n kokoonpanot). Vaihtoehtona ovat iskurituliaseet tai ”safe action” -tyyppiset ampuma-aseet, joiden johdonmukainen liipaisimen veto vaatii suurempaa voimaa kuin yksitoiminen rakenne edellyttää, mutta kevyempää kuin kaksitoiminen liipaisin edellyttää. Monissa tällaisissa aseissa ei ole ulkoista varmistinta tai ulkoista vasaraa (Glock-pistoolit ja Walther P99 ja muunnokset). Molemmissa tapauksissa toiminta on hyvin yksinkertaista – liipaisimen veto aiheuttaa aina laukeamisen – ja niissä on sisäiset varmistukset, joilla estetään laukeaminen ilman liipaisimen vetoa (esim. aseen pudottaminen).